Routa Ei Lopu

Hän syntyi suklaamunasta

hän varttui, kasvoi karkkikaupassa

hän on hymyilevä pullapitkomies

täynnä rusinoita, otsassa voisilmä

Hän kuuntelee tätäkin

vatsa täynnä, poltellen sikaria

hän etsii jotain katseellaan;

seinä

seinä

seinä

seinä

Kaiva poika, kaiva vaan

routa ei lopu milloinkaan!

Hän on uloskannettu elämä,

hän itkee yksin korpikuusen alla

hän on unohdettu lapsi

leikkii legoilla lattialla

Kerää palasia, jotka isä levitti,

jotka äiti imuroi

hän tahtoo ulos huoneestaan;

seinä

seinä

seinä

seinä

Sairaalan käytävän viiltävät valot

sinun puolestasi vuodatettu

Kostean mullan hiljaisuus

sinun edestäsi annettu