Voimanainen

Mä oon liian nuori ja liian vanha

Liian paksu ja liian laiha

Huudan aina liian kovaa

Enkä kuitenkaan uskalla puhua koskaan

Rehdin kunnon ja laiskuuden välillä seilaan

Kun muut vaan mä sohvalla makaan

Ansaitsen liikaa ja liian vähän

Enkä koskaan lahjoita mihinkään hyvään

Mä oon voimanainen

Voimanainen

Ihan sama mitä ne tuol huutelee

Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee

Luovuttajana mä tavaroita pakkaan

Se ei halunnutkaan enää kutsuu mua rakkaaks

Mut eiks oo ihme kun osaa vaa hajottaa

Se löytää varmaan jotain kauniimpaa

Mä oon voimanainen

Voimanainen

Ihan sama mitä ne tuol huutelee

Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee

Voimanainen

Mä oon voimanainen

Ihan sama mitä ne tuol huutelee

Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee

Voimanainen

Voimanainen