歌词
Korkean harjun laelle nousen seisomaan
Saavun kuin vanhaa tuttua jälleen katsomaan
Kun pois on hän, kun pois on hän
Suurien pensaiden keskeltä maisema aukeaa
Siellä se kaikki on ja minua varten vaan
Nyt pois on hän, nyt pois on hän
Koivun runkoon veistää merkkini saan
Talteen vuolla päivän kun kaipuu jää taa
Ja hän on muistoja vaan
Huojuva pihlajapuu mun laillani itkis ei
On luottaen vain; kevät tuo sen minkä syksy vei
Kun pois on hän, kun pois on hän
Kauan mä itkin, kauan jäin taaksein katsomaan
Ja tuolla ne kukkaset on vain oottaen poimijaa
Nyt pois on hän, nyt pois on hän
Koivun runkoon veistää merkkini saan
Talteen vuolla päivän kun kaipuu jää taa
Ja hän on muistoja vaan
Noita muistoja, jotka enää kiusaa mua ei
Joita joskus vain poimin itseksein
Jotka säilyy ja seuraa, vaan ei esteiksi tuu
Jotka hiipuvat hiljaa kuin hehku nuotiopuun
Korkean harjun laelle nousen seisomaan
Auringon kultaa ja tuulikylpyjä nauttimaan
Nyt pois on hän, nyt pois on hän
Koivun runkoon veistää merkkini saan
Talteen vuolla päivän kun kaipuu jää taa
Ja hän on muistoja vaan